Forbesin artikkelissa pohditaan rekrytointiprosessia hakijan näkökulmasta ja termi tähän on ”candidate experience”, suomennettuna vaikka työnhakukokemukseksi. Erilaisten rekrytointiprosessien hoitaminen on tietysti HR-ammattilaisten arkea, mutta samalla se on mahdollisuus lunastaa työnantajakuvalupaus ja osoittaa sanat teoiksi.
Työpaikan hakeminen on hakijan näkökulmasta prosessi, johon laittaa itsensä ja osaamisensa sataprosenttisesti likoon, mutta ei ole aivan varma mistä on kyse. Pitäisi antaa oma osaamisensa, ideoita, energiaa ja lähes yksi kolmasosa valveillaoloajasta organisaatiolle ja ihmisille, joita ei kovin hyvin tunne. Mielikuva mahdollisesta tulevasta työnantajasta muodostuu mm. yrityksen oman viestinnän, tuttujen kokemusten ja esimerkiksi sosiaalisen median perusteella, mutta rekrytointiprosessissa kaikki tämä kulminoituu ja työnantaja jättää hakijan mieleen vahvan jäljen tavastaan toimia. Tämä voi vahvistaa tai heikentää mielikuvaa yrityksestä työnantajana.
Hakija imee prosessin kaikissa vaiheissa pienetkin vihjeet, koska ne ovat hänelle sitä materiaa jonka perusteella pitää tehdä suuria päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Vaikka voisi ajatella että mielikuva joka hakuprosessista jää, koskettaa vain muutamia siihen osallistuneita, mutta ehkä on edes turha mainita siitä, miten sana leviää huonoista kokemuksista, niin virtuaalisesti kuin IRL. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on mm. amerikkalainen Glassdoor.com, jossa yritysten työntekijät (ja ehkä entiset…) jakavat tietoa työnantajistaan, mm. palkoista, tehtävistä ja titteleistä, ja siitä miten yritys on johdettu ja miten työntekijät otetaan huomioon. Rekrytoijaa ehkä kiinnostaa myös listaukset tietyn yrityksen tyypillisistä haastattelukysymyksistä ja kuinka hakuprosessi on sujunut, nimenomaan hakijan näkökulmasta. Liian vakavasti tätä ei ehkä kannata kuitenkaan ottaa, mutta lähinnä muistaa, että tämä tieto on näkyvissä mahdollisesti myös seuraavalle hakijalle joka pohtii hakeutumista yritykseen ja muovaa kuvaa yrityksestä työnantajana.
Miten sitten työantajakuva näkyy prosessin eri vaiheissa?
Työpaikkailmoitus
Printti, netti, sosiaalinen media vai kaikki yhdessä vai aivan jotain muuta? Hienolla ja (kalliilla) ilmoituksella sunnuntai-Hesarissa voi kiillottaa mainetta ja hankkia uskottavuutta, mutta löytääkö sillä juuri oikean hakijan? Sopiiko yrityksen profiiliin paremmin LinkedIn-ilmoitus, Twitter tai paikan kohdennettu mainonta Facebookissa? Oli kanava mikä tahansa, sen valinta on ensimmäinen vihje yrityksen tavasta kommunikoida tuleville osaajille. Myös omat rekrysivut ovat kriittinen osa hakijalle, jos avoimen tehtävän löytäminen vaatii 40 klikkausta, monikohtaisen profiilin täyttämisen ja siihen kuluu puolikas työpäivä, herättää ehkä hakijassa kysymyksen että onko muutkin asiat tässä yrityksessä näin kankeita ja hankalia?
Yhteydenotto
Henkilökohtainen yhteydenotto rekrytoijalta lämmittää mieltä eniten, minustahan hei oikeasti välitetään! Globaaleilta suuryrityksiltä automatisoituja massaviestejä osaa odottaa, ja totta kai se on järkevintä tehokkuuden nimissä, mutta pahinta on kuitenkin ilmoittamatta jättäminen. Katosikohan vaivalla tehty hakemukseni bittiavaruuteen?
Haastattelu on rekrytointiprosessin todellinen työnantajakuvan näyttämö. Siinä hakijan odotukset, googlaukset ja arvailut konkretisoituvat. Aika, paikka, tarjoilut, osallistujat ja tapahtumien kulku antavat hakijalle vahvan käsityksen siitä miten asiat oikeasti yrityksessä hoidetaan. Ja ne kysymykset, testataanko knoppijuttuja tai luovaa ongelmanratkaisua, vai mennäänkö ihan peruskaavalla? Asiattomat henkilökohtaisuuksista kysymiset jäävät ensimmäisinä mieleen ja raportoidaan varmasti eteenpäin.
Follow up
Valittiin hakija tehtävään tai ei, rekrytointiprosessi jää hakijalle mieleen, hyvässä tai pahassa. Jos kokemus on negatiivinen, se vaikuttaa hyvin pitkäksi aikaa, ellei jopa ikuisesti henkilön näkemykseen kyseisestä yrityksestä. Tämän kuulevat varmasti muutkin. Työpaikan vastaanottaminen tai vastaanottamatta jättäminen on kuitenkin suuri päätös hakijalle ja päässä kumisee kysymys ”teinkö oikean päätöksen?”, hyvin hoidettu rekrytointi tukee hakijankin päätöstä oikeasta valinnasta ja sen jälkeen on mukava aloittaa uudessa tehtävässä.
Forbesin mukaan ”työnhakukokemuksia” on vertailtu non-profit organisaation Talent Boardin julkaisemassa tutkimuksessa jossa tutkittiin yritysten HR&rekry-tiimejä, mutta myös yhteensä 8000 hakijaa. Parhaimmat työnhakukokemus-vertailussa pärjänneet yritykset palkittiin, antaen HR:lle uusia näkökulmia ja parannusideoita prosessin toiselta osapuolelta. Toisaalta, samalla selvisi myös että yksi kolmesta yrityksestä ei kommunikoinut mitenkään tehtävään sopimattomien hakijoiden kanssa, ja haastatelluista vain noin 60%:iin otettiin yhteyttä haastattelun jälkeen.
Työnhakukokemuksien vertailu ja yritysten paremmuusjärjestykseen laittaminen on ehkä hieman kaukaista Suomessa, mutta rekrytointiprosessin kulku on hyvä olla myös työnantajakuvan kehittämisen listalla. Eikä auta, että työnantajakuva on vain yhden henkilön pöydällä, kun rekrytointeihin osallistuu monia muita henkilöitä eri osista organisaatiota jotka eivät työkseen tee rekrytointeja, vaan jotain aivan muuta. Työnantajakuvan kehittäminen ja sen ylläpito on monen tekijän summa.